Venäjän keisari toivoi, että ensimmäinen maailmansota yhdistäisi kansan ja tekisi Venäjästä yhtenäisen valtion. Venäjän armeija kärsi kuitenkin jatkuvasti tappioita. Venäjältä alkoi lisäksi loppua ruoka ja ihmiset näkivät nälkää. Kansa halusi lopettaa sodan ja tehdä Venäjästä demokraattisen valtion.
Helmikuussa 1917 ihmiset lähtivät Pietarin kaduille vaatimaan uudistuksia ja sodan lopettamista. Sen seurauksena tapahtui helmikuun vallankumous, jossa keisari Nikolai II joutui pois vallasta. Keisarin vallan otti väliaikainen hallitus, jonka jäsenet olivat suurimmaksi osaksi porvareita. Väliaikainen hallitus ilmoitti, että Suomi saa takaisin autonomian ja venäläistäminen lopetetaan. Siihen päättyi toinen venäläistämiskausi.
Toisen venäläistämiskauden aikana suomalaisten suhtautuminen Venäjään oli muuttunut. Keväällä 1917 melkein kaikki suomalaiset halusivat, että Suomi irtaantuu kokonaan Venäjästä. Itsenäisyyttä kannattivat sekä poliittinen oikeisto että vasemmisto, porvarit ja työläiset.
Keväällä 1917 Suomen eduskunta alkoi taas kokoontua ja valmistella uusia lakeja. Vasemmistolla eli Suomen Sosialidemokraattisella Puolueella oli eduskunnassa enemmistö, 103 paikkaa. Se tarkoitti, että se pystyi säätämään yksin uusia lakeja.
Heinäkuussa 1917 eduskunta sääti lain, jonka nimi oli valtalaki. Sen mukaan Venäjän keisarin valta oli siirtynyt kokonaan Suomen eduskunnalle. Venäjän väliaikaisella hallituksella ei olisi oikeutta puuttua Suomen asioihin. Valtalain mukaan Suomen ulkopolitiikkaan ja armeijaan liittyvät asiat kuuluivat kuitenkin edelleen Venäjän hallitukselle. Ensimmäinen maailmansota oli vielä käynnissä, eikä Suomella ollut omaa armeijaa tai poliisia.
Vasemmisto halusi lisäksi tehdä laajoja yhteiskunnallisia uudistuksia, joilla parannettaisiin työläisten ja torpparien asemaa. Vasemmisto vaati esimerkiksi työläisille 8-tuntisia työpäiviä, torppareille maata ja kuntiin demokraattisia vaaleja. Kunnallisvaaleissa äänioikeus oli edelleen sidottu varallisuuteen, eivätkä köyhimmät ihmiset saaneet äänestää.
Suomen porvarit pelkäsivät vasemmiston eli sosialistien valtaa. He vastustivat valtalakia, koska se olisi antanut kaiken vallan eduskunnalle. Oikeiston mielestä oli parempi, että korkeinta valtaa käyttäisi porvarillinen Venäjän väliaikainen hallitus kuin Suomen sosialistinen eduskunta. He pyysivät siksi Venäjän väliaikaista hallitusta kumoamaan valtalain ja hajottamaan eduskunnan. Väliaikainen hallitus määräsi Suomeen uudet vaalit lokakuussa 1917.
Vasemmisto oli raivoissaan valtalain kumoamisesta ja eduskunnan hajottamisesta. Vasemmiston katkeruus lisääntyi, kun oikeisto voitti vaalit lokakuussa 1917 ja sai enemmistön eduskuntaan. Sen seurauksena monet työläiset menettivät lopullisesti uskonsa demokratiaan ja alkoivat ajatella, että yhteiskunnan ongelmat voitaisiin ratkaista vallankumouksen avulla. Ilmapiiri muuttui kireäksi.
Myös Venäjällä tilanne oli levoton syksyllä 1917. Ensimmäinen maailmansota jatkui, ja ihmiset olivat nälkäisiä. Väliaikainen hallitus ei saanut tilannetta hallintaansa. Samaan aikaan Vladimir Leninin johtamat bolsevikit lupasivat kansalle, että he lopettavat sodan. Lisäksi he lupasivat nälkäisille ihmisille leipää, köyhille ihmisille maata ja kansoille oikeuden itsenäistyä. Bolsevikkien kannatus kasvoi, ja he nousivat valtaan lokakuussa 1917. Tästä tapahtumasta käytetään nimeä lokakuun vallankumous. Bolsevikit olivat kommunisteja. He halusivat tehdä Venäjästä työläisten johtaman valtion, jossa ihmisillä ei ole omaisuutta, vaan kaikki on yhteistä.
Lokakuun vallankumous ja bolsevikkien valtaannousu muuttivat jälleen Suomen tilanteen. Suomen porvarit eivät halunneet olla missään tekemisissä bolsevikkien kanssa. He halusivat, että Suomi itsenäistyy nopeasti. Vasemmisto taas halusi, että itsenäisyydestä sovitaan yhdessä bolsevikkien kanssa. He ajattelivat, että vasemmisto voisi saada bolsevikeilta tukea yhteiskunnallisiin uudistuksiin.
Marraskuussa 1917 työläiset aloittivat yleislakon. He vaativat laajoja yhteiskunnallisia uudistuksia, joista käytettiin nimeä Me vaadimme -ohjelma. Vaatimuksiin sisältyi esimerkiksi kahdeksan tunnin työaika, torpparien vapauttaminen ja heinäkuun valtalain hyväksyminen. Yleislakon aikana tapahtui useita väkivaltaisia yhteenottoja ympäri maata, ja niissä kuoli yli 20 ihmistä. Rauhattomassa tilanteessa työläiset perustivat omia aseellisia joukkoja, joista käytettiin nimeä punakaarti. Myös porvarit perustivat omia aseellisia joukkoja, joista käytettiin nimeä suojeluskunta. Suomessa oli nyt kaksi armeijaa.
Joulukuun 6. päivänä eduskunta äänesti Suomen itsenäisyydestä. Äänestyksen jälkeen Suomi julistettiin itsenäiseksi valtioksi. Äänestyspäivää alettiin myöhemmin juhlia Suomen itsenäisyyspäivänä. Vuonna 1917 juhlaan ei ollut vielä aihetta. Maassa oli pula elintarvikkeista, ja köyhät ihmiset näkivät nälkää. Kansa oli jakaantunut kahtia, ja koko yhteiskunta oli romahtamassa.
Suomen itsenäisyydeltä puuttui myös muiden valtioiden tunnustus eli hyväksyntä. Aluksi Suomen porvarillinen hallitus yritti saada tunnustuksen muilta länsimailta. Kaikki länsimaat ilmoittivat kuitenkin, että ne eivät voi tunnustaa Suomen itsenäisyyttä ennen Venäjää. Lopulta Suomen hallituksen oli pakko pyytää Leniniltä Suomen itsenäisyyden tunnustamista. Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden vuoden 1917 viimeisenä päivänä. Sen jälkeen myös monet muut valtiot tunnustivat Suomen itsenäisyyden.
Lenin antoi Suomelle itsenäisyyden monesta syystä. Bolsevikkien ideologiaan kuului kansojen itsemääräämisoikeus. Lisäksi Lenin ajatteli, että kommunismi leviää lopulta Venäjältä kaikkiin maailman valtioihin ja silloin valtioiden välisillä rajoilla ei olisi enää merkitystä. Lenin halusi lisäksi rauhoittaa tilanteen Suomessa mahdollisimman nopeasti, koska Venäjällä oli alkamassa sisällissota. Bolsevikkien asema oli vielä epävarma. Tunnustamalla Suomen itsenäisyyden Lenin sai Suomen tunnustamaan bolsevikit Venäjän lailliseksi hallitukseksi. Se oli Leninille tärkeää, koska länsimaat eivät olleet tunnustaneet bolsevikkeja Venäjän lailliseksi hallitukseksi.